Onkohan suorittaminen hyvä vai huono juttu?
Suorittaminen ei mielestäni ole automaattisesti kumpaakaan. Sen sijaan täytyy itse löytää tekemisen skaalalta se kohta, missä tykkää ja haluaa olla.
Saa olla ahkera, innostunut, flowssa. Saa puuhailla ja tehdä ja olla aktiivinen. Niitä ei pitäisi suorilta käsin leimata huonoksi suorittamiseksi. Ja siitäkin huolimatta tekeminen menee välillä överiksi.
On erityisesti kaksi sanaa, jotka paljastavat, onko tekeminen suorittamista, vai ei. Nuo sanat ovat vaatiminen ja salliminen. Se, mitä nuo sanat tarkoittavat sinulle, pohjautuu paljon omiin arvoihisi.
Katsotaanpa asiaa tarkemmin.
VAATIMINEN
Vaatimisen maailmassa on paljon tekemistä, on kiirettä, ja ulkopuolinen paine tehdä asioita. Koska en saanut viikon töitä perjantaina valmiiksi, minun on pakko avata läppäri myös lauantaina.
Vaatimisen maailma: äh, pakko avata läppäri ja tehdä vielä pari keskeneräistä asiaa valmiiksi.
Se mitä teet ei riitä, pitää tehdä enemmän. Vielä pitää saada tämä valmiiksi. Tänään pitää vielä tehdä tämä. Tekemisessä on läsnä tietynlainen pakko. Vaatimisen maailmassa on ahdistusta, stressiä, painetta, ärtyneisyyttä, riittämättömyyttä.
Koska mikään ei riitä, eikä tekeminen rakennu merkityksellisille asioille tai itselle sopivalle työmäärälle, vaatimisen maailmassa ei lopulta ole innostusta eikä onnistumisen kokemuksia.
Vaatimisen maailma ei tunnu paikalta, missä on mukava olla pidempään. Siellä voi olla hetken, jotta saa jonkun projektin valmiiksi. Se ei ole kuitenkaan paikka, mikä tuo hyvinvointia, jos siellä viettää koko työviikon, saati pidempään.
Vaatiminen ei rajoitu työpäivään. Se tulee kotitöihin, tiskeihin, pyykkeihin, vanhemmuuteen, harrastuksiin. Se liittyy kaikkeen siihen millä tavalla ja kuinka paljon sinun pitää asioita tehdä päivän aikana.
SALLIMINEN
Sallimisen maailmassa voi päivässä olla yhtä paljon asioita kuin äskeisessä esimerkissä, mutta tunnelma on täysin erilainen.
Sallimisen maailma: vitsit, että tekisi tänään mieli jatkaa projektia vähän eteenpäin!
Kun vaatimisen maailmassa on paljon pakkoa ja riittämättömyyttä, sallimisen maailmassa on innostusta, positiivisuutta, uteliaisuutta, flowta ja hyväntuulisuutta. Tekemisessä on tietynlainen rauhallisuus, koska siinä ei ole pakon tuomaa painetta. Sallimisen maailmassa onnistumisen kokemukset tulevat mahdollisiksi.
Jos minulla ei ole lauantaina muita suunnitelmia ja minua innostaa työprojekti, jota olen tekemässä, voin sallia itselleni kaksi tuntia töitä. Teen projektia uteliaisuudesta ja innostuksesta, en pakosta käsin.
Sallimisen maailmassa on myös itsensä haastamista. Voin haastaa itseäni kokeilemaan jotakin uutta, hankalaa reseptiä. Haaste nousee uteliaisuudesta kokeilla ja oppia jotakin uutta, se ei nouse ruoskan ja vaatimuksen maailmasta, jossa minun pitää oppia tuo uusi resepti ja onnistua sen kanssa.
Ja toki sallimisen maailmassa on myös lepoa. Jos minua väsyttää, sallin itselleni pysähtymistä ja palautumista.
Mitä huomaat?
Ulkopuolelle kaksi tuntia töitä lauantaina ja hankalan reseptin kokeileminen voi näyttää täysin samalta, mutta tiedät itse, oletko vaatinut itsesi näiden äärelle, vai ovatko ne asioita, jotka olet halunnut sallia itsellesi. Se, missä tunnelmassa näitä asioita teet, paljastaa tuon sinulle.
Vaatiminen ei toki aina lähde meistä itsestämme. Esimerkiksi työnantaja ja lapset vaativat meiltä paljon sellaista, mitä emme ehkä muutoin olisi innostuneita tekemään.
Saatat kuitenkin huomata, että päivän aikana voi olla paljon asioita, jotka ovat sinusta itsestäsi kiinni. Siitä, millaisia uskomuksia sinulla on, ja minkälainen sisäinen puheesi on. Vaatimisen ja sallimisen maailmaa voi olla joskus vaikea erottaa toisistaan. Sallimisen maailmasta on toisaalta myös lyhyt matka lipsahtaa vaatimisen maailmaan. Siksi tätä sanaparia on hyvä tutkailla arjessa.
Kun mietit vaatimista ja sallimista arjessasi:
mistä asioista, ajatuksista ja tunteista huomaat, että olet vaatimisen tai sallimisen maailmassa?
mitä uskomuksia huomaat, että sinulla on itsestäsi ja tekemisestäsi vaatimisen ja toisaalta sallimisen maailmassa?
miten huomaat, että tekemisen laatu ja lopputulos eroavat vaatimisen ja sallimisen maailmoissa, vai eroavatko mitenkään?
Comments