top of page

Mikä on paras keinosi vältellä omia tunteitasi?

Updated: Dec 16, 2022

Tunteet ovat iso osa sitä, keitä olemme. Ja kuitenkin teemme koko ajan parhaamme, jotta välttelisimme niitä.


Esimerkiksi ilo tai innostus voivat kertoa siitä, että asia, mitä on tapahtumassa tai mitä olen tekemässä, on minulle todella tärkeä. Kun taas suuttumus voi kertoa siitä, että omat rajani ovat ylittymässä, tai koen pettymystä siitä, että minulle tärkeä asia ei onnistu.


Tunteet ovat osa jokaista arkipäiväämme, kaikista asioista herää jonkinlaisia tunteita. Silloin, kun emme kohtaa omia tunteitamme, emme kohtaa itseämme sellaisena, kuin olemme. Elämästä tulee helposti ainakin joillakin elämän osa-alueilla eräänlaista tyytymistä, ja merkityksellisyyden tunne katoaa. Kohtaan coachina usein näitä tilanteita asiakkaideni kanssa.


Erityisen hankalia, esimerkiksi traumasta nousevia tunteita voi olla hyvä käsitellä käsitellä koulutetun terapeutin kanssa (ks. esim. mtkl.fi).


Tässä blogissa pohdin sitä, miksi tunteiden kohtaaminen on niin tärkeää, ja toisaalta miksi se on niin vaikeaa.



Oma polkuni tunteiden luo


Aloitan kuitenkin tarinalla.


Sain lapsen aika tarkalleen 10 vuotta sitten. Kun lapsi tuli uhmaikään, tunteet alkoivat toden teolla kiinnostaa minua ensimmäistä kertaa elämässäni.


Olin sitä ennen ollut itse aika huono tunnetaitojen kanssa. Oli hyvä fiilis ja huono fiilis, ei juuri muuta. Tai oikeammin, muitakin tunteita oli, mutta en osannut nimetä niitä. Olin suoraan sanottuna ajatellut tunteiden olevan aika turhia. Mitä vähemmän niihin kiinnitti huomiota, sen parempi.


Jälkikäteen huomaan, että tunteiden välttely ei ollut tuonut elämään suuremmin helpotusta tai iloa, vaan pikemminkin asiat olivat aika mauttomia ja hajuttomia.


Uhmaikäisen kanssa kuulin paljon puhetta siitä, miten tärkeää lapselle on sanoittaa hänen tunteitaan. Huomasin, että oma tunnesanastoni - hyvä mieli ja paha mieli - oli todella riittämätön selittämään ja sanoittamaan lapsen moninaisia tunteita ja niihin pohjautuneita reaktioita.


Suuntasin kirjastoon ja löysin lapsille tarkoitetun kirjan, jossa erilaisten piirrettyjen kasvokuvien kautta nimettiin erilaisia tunnetiloja.


Kirjan avulla oivalsin ensimmäisen kerran, kuinka paljon erilaisia tunteita olikaan olemassa! Kävimme kirjaa lapseni kanssa läpi ja aloin tunnistamaan erilaisia tunteita paitsi hänen, myös oman käytökseni taustalta. Kun ymmärsin harmituksen pohjalla olevan tunteen, myös käytökseen oli paljon helpompi puuttua rakentavalla tavalla.


Tunteiden välttely on huono idea


Teemme arjessa usein ratkaisuja sen mukaan, että haluamme välttää joko itse tuntemasta hankalia tunteita, tai aiheuttamasta niitä muille.


Jos emme huomaa tunteitamme ja suostu aina toisinaan pysähtymään hetkeksi niiden äärelle, tunteet eivät ikään kuin pääse vapaaksi, vaan ne alkavat helposti kasaantumaan. Kasaantuneet tunteet voivat tuntua lopulta ahdistuksena, ilottomuutena tai välinpitämättömyytenä.


Mitä pidempään jatkamme tunteiden kohtaamisen välttelyä, sen isommaksi möykyksi ne saattavat kasaantua, ja sen pelottavammalta niiden purkaminen saattaa tuntua.



Tunteet ovat pelottavia monesta syystä


Mitä jos?


Voi olla asioita, mitä haluaisi kokeilla, mutta ei uskalla. Mitä jos petyn tai epäonnistun?Hyväksyvätkö muut ihmiset minut sellaisena, kuin olen? Nämä ovat lopulta kaikki tunteita, joita meidän on hankala kohdata. Jos päätämme olla kohtaamatta niitä, voi tuntua siltä, että elämästä jää puuttumaan jotakin itselle tärkeää, mitä on kuitenkin hankala tunnistaa. Coachina kohtaan tätä erityisen paljon asiakkaideni kanssa.


Harvoin mistään tekemisestä oikeasti pää irtoaa, mutta ajatus voimakkaan tunteen kohtaamisesta voi olla yhtä pelottava.

Usein se on nimenomaan tuo tekemisestä mahdollisesti nouseva tunne, mitä ei uskalla kohdata. Harvoin nimittäin mistään tekemisestä oikeasti pää irtoaa, mutta ajatus voimakkaan tunteen kohtaamisesta voi olla yhtä pelottava, kuin tuo mahdollisuus pään irtoamiseen.


Minun voi esimerkiksi tehdä mieli sanoa ystävälleni, että en jaksa tänään lähteä kahville, vaan menen mielummin kotiin lepäämään. Mutta pelkään, että pahoitan ystäväni mielen, ja pettymyksen aiheuttaminen toiselle ihmiselle on minulle niin hankala tunne kohdata, että lähden mielummin väsyneenä kahville.


Tai voi olla, että haluaisin ottaa itselleni PT:n, jonka kanssa voisimme parantaa liikuntatottumuksiani, mutta pelkään, että hän kritisoi minua liian passiivisesta elämäntyylistäni, enkä halua kohdata tuota hylätyksi tulemisen tai häpeän tunnetta, mikä minulle kriittisyydestä ehkä nousisi.